Palvelut ja niiden käyttö

Uimahallit

Kuutoskaupunkien ylläpitämät uimahallit ovat keskeinen osa kansallista uimahallien palveluverkostoa. Kuutoskaupungeissa oli vuonna 2025 yhteensä 32 toiminnassa olevaa uimahallia ja 6 maauimalaa. Koko maan uimahalliverkosto kattaa yhteensä 184 toiminnassa olevaa uimahallia. Uimahallit palvelevat laajasti myös ulkopaikkakuntalaisia asiakkaita. Uimahalliverkosto on rakentunut kuutoskaupungeissa 1960–2020-luvuilla poikkeuksena Helsingin Yrjönkadun uimahalli, joka rakentui 1920-luvulla. Merkittävä osa uimahalleista (12 uimahallia) rakennettiin 1970-luvulla. (Lipas, huhtikuu 2026).

Kuutoskaupunkien uimahalliverkosto on pääosin kuntien ylläpitovastuulla. Kuutoskaupunkien uimahalleista noin 75 prosenttia (24 uimahallia) on kuntien ja 25 prosenttia (8 uimahallia) kuntaenemmistöisten konserniyhtiöiden ylläpitovastuulla. Erityisesti Helsingissä suuri osa uimahalleista (54 %, 7 uimahallia) on konserniyhtiöiden ylläpitämiä.

Kuutoskaupunkien uimahallien tunnuslukuja:

Vesipinta-ala vuonna 2025

• 24 631 m² (ei sisällä maauimaloita)
• 80 asukasta/ m², (ei sisällä maauimaloita)

Asiakkaat vuonna 2025

• 7,2 miljoonaa käyntiä
• 3,7  käyntiä/ asukas

Kustannukset vuonna 2025 87 miljoonaa euroa 12 euroa/ käynti

• 87 miljoonaa euroa
• 12 euroa/ käynti

Uimahallien vesipinta-ala

Uimahallien vesipinta-ala oli kuutoskaupungeissa vuonna 2025 yhteensä 24 631 m² ja maauimalat mukaan lukien 34 783 m². Määrällisesti uimahallien vesipinta-alaa oli eniten Helsingissä (7 283 m²) ja vähiten Turussa (2 508 m²) ja vastaavasti maauimalat mukaan lukien vesipinta-alaa oli eniten Helsingissä (10 826 m²) ja vähiten Vantaalla (2 803 m²). Väestöön suhteutettuna uimahallien vesipinta-alaa oli eniten Oulussa (49 asukasta/ m²) ja vähiten Helsingissä (95 asukasta/ m²) ja vastaavasti maauimalat mukaan lukien vesipinta-alaa oli eniten Turussa (37 asukasta/ m²) ja vähiten Vantaalla (90 asukasta/ m²).

Uimahallien käynnit

Uimahallien käyntejä ilman maauimaloita oli kuutoskaupungeissa vuonna 2025 yhteensä 7,2 miljoonaa. Määrällisesti uimahallien käyntejä oli eniten Helsingissä (2,3 milj.) ja vähiten Turussa ja Vantaalla (0,8 milj.) Vesipinta-alaan suhteutettuna uimahallien käyntejä oli eniten Helsingissä (337 käyntiä/m²) ja vähiten Oulussa (236 käyntiä/m²) ja asukaslukuun suhteutettuna käyntejä oli eniten Oulussa (4,8 käyntiä/asukas) ja vähiten Helsingissä sekä Vantaalla (3,3 käyntiä/asukas).

Uimahallien aukiolo

Uimahallit ovat auki 9–11 kuukautta vuodessa kesätauon pituuden mukaan. Maauimalat ovat käytössä noin 6 kuukautta vuodessa. Uimahallien käyntien määrä aukiolokuukautta kohden vaihteli kuutoskaupungeissa vuonna 2025 Turun 40 000 käyntiä/ aukiolokuukausi ja Vantaan 15 000 käyntiä/ aukiolokuukausi välillä.

Uimahallien asiakasprofiili

Uimahallien asiakasprofiili muodostuu normihintaisista sekä erilaisista alennusryhmien ja maksuttomien asiakkaiden käyttäjäryhmistä. Alennusryhmien asiakkaisiin lukeutuvat mm. lapset, opiskelijat, työttömät, eläkeläiset ja maksuttomiin asiakkaisiin koululais- ja päiväkotiryhmät, nuorten harjoitus- ja kilpailukäyttö, kuntouttava työtoiminta ja 65-vuotta täyttäneiden vuorot, mutta alennuksiin ja maksuttomuuteen liittyvissä käytännöissä on kaupunkien välillä eroja. Alla on kuvattu kuutoskaupunkien uimahallien asiakkaiden alennusryhmiä ja maksuttomien asiakkaiden käyttäjäryhmiä:

Helsinki

Alennusryhmät: eläkeläinen, erityisuimakortti, liikkumiskortti, invalidi, lapsi, omaishoitaja, opiskelija, turvapaikanhakija, työtön, varusmies.

Maksuttomien asiakkaiden käyttäjäryhmät: koululaisuinti, alle 7-vuotias lapsi, omaishoitaja, sotaveteraani, seurojen käynti, muu maksuton käynti.

Espoo

Alennusryhmät: lapsiopiskelija, eläkeläinen, työtön sekä varus- ja siviilipalvelusmies.

Maksuttomien asiakkaiden käyttäjäryhmät: omaishoitaja, sotaveteraani, alle 7-vuotias lapsi, henkilökohtainen avustaja, koululais- ja päiväkotiryhmä, +68 rannekkeen omaava ja heidän ystävänsä, erityisliikkujan- sekä erityisliikkujan uimarannekkeen omaavien ystävä, kaupungin henkilökunta (100 uimakertaa/vuosi).

Vantaa

Alennusryhmät: lapsi, uimaseura (ratamaksut, kurssitoiminta), kaupungin työntekijä, eläkeläinen, opiskelija, työtön, erityisryhmä, perheuintilippu, varusmies ja siviilipalvelusmies, kriisinhallintaveteraani, kuntoutustuella oleva.

Maksuttomien asiakkaiden käyttäjäryhmät: alle 7-vuotias lapsi, toisen asteen opiskelija (tietyin rajoituksin), Suomen sotiemme veteraani, omaishoitaja, avustaja, liikuntapalveluiden liikunnan edistämishankkeiden asiakas, Sporttikortti 70+ v. (tietyin rajoituksin), koululaisuinti ja päiväkotien ryhmä, liikunnan palvelualueen järjestämät kesäleiri.

Turku

Alennusryhmät: lapsi tai nuori (4–16 v.), opiskelija, eläkeläinen, seniori (65+ v.), työtön, kuntoutustukea saava, kotihoidontuella oleva vanhempi, varusmies ja siviilipalvelusmies, omaishoitaja, joka saa omaishoidontukea, toimintarajoitteinen pysyvän vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi, terveydenhuollon ammattilaisen suosituksen saanut.

Maksuttomien asiakkaiden käyttäjäryhmät: alle 4-vuotias lapsi, saattaja, esikoululainen, ykkösluokkalaiselle tai kolmasluokkalaiselle myönnetty ilmainen uintikerta, koululaisuinti, seurakäynti (seurat maksavat tilamaksuja tilojen käytöstä).

Tampere

Alennusryhmät: lapsi, nuori, opiskelija, liikuntaseura (ratamaksut), seniori (muu kuin maksuton päiväuinti), soveltava liikunta, perhelippu, turnaus, vauva/tenavauinti ja aikuinen lapsen seurassa, kaupungin henkilökunnan alenns.

Maksuttomien asiakkaiden käyttäjäryhmät: seniori (maksuton päiväuinti), alle 4-vuotias lapsi, koululaisuinti ja päiväkotiryhmän uinti.

Oulu

Alennusryhmät: seniorikortti, opiskelija, eläkeläinen, varusmies, työtön, urheiluseurojen yli 18-vuotias.

Maksuttomien asiakkaiden käyttäjäryhmät: alle 18-vuotiaiden ryhmä tai yksilölajin urheilija, Oulun koululainen, avustaja, yli 65- vuotiaiden ryhmä, eskarikortti.

Uimahallien maksuttomien ja alennusryhmien asiakkaiden osuus kaupungin omissa uimahalleissa oli kuutoskaupungeissa vuonna 2025 korkein Oulussa (yhteensä 78 prosenttia) ja normihintaisten asiakkaiden osuus oli korkein Tampereella (50 prosenttia). Alennusryhmien asiakkaiden osuus painottuu Oulussa (53 prosenttia) ja Turussa (51 prosenttia). Muita kuutoskaupunkeja selkeästi korkeampi maksuttomien asiakkaiden osuus oli Espoossa (44 prosenttia).

Vertailtavat liikuntapaikkatyypit

Kunnat luovat liikuntalaissa (390/2015) säädettyjä edellytyksiä asukkaiden liikunnalle rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja. Kuntien ja kuntayhtymien lisäksi liikuntapaikkoja omistavat valtio sekä yksityiset yhdistykset, yritykset ja säätiöt. Liikuntapaikka kokoavana käsitteenä kattaa liikuntaa varten rakennetut liikuntapaikat (esimerkiksi liikuntasalit ja pallokentät), liikuntaan ja ulkoiluun varustellut reitit (esimerkiksi kuntoradat, ladut ja retkeilyreitit) sekä virkistykseen ja ulkoiluun tarkoitetut virkistysalueet palveluvarustuksineen.
 
Kuntien ja muiden liikuntapaikkojen omistajien ilmoittamia tietoja julkisista liikuntapaikoista, ulkoilureiteistä ja virkistysalueista on vapaasti saatavissa Jyväskylän yliopiston ylläpitämästä valtakunnallisesta LIPAS-tietokannasta Lipas.fi. Tiedon tuottajina toimivat kuntien liikuntatoimen asiantuntijat yhteistyössä kunnan muiden toimialojen kanssa sekä virkistysalueyhdistykset ja lajiliitot. Kuutoskaupunkien LIPAS-asiantuntijat ovat määrittäneet yhteiset periaatteet kaupunkien palveluvertailuun nostettavien liikuntapaikkatyyppien tietojen ilmoittamistavasta ja kehittävät jatkossa systemaattisesti liikuntapaikkatietojen vertailtavuutta.
 
Palveluvertailuun on valittu mukaan vertailukelpoisimmat kaupunkien ylläpitämät liikuntapaikkatyypit. Kaupungin eri toimialojen vastaamia kohteita kirjataan eri tavoin LIPAS-tietokantaan ja osassa vertailtavista liikuntapaikoista on edelleen eroja kaupunkien välillä. Jatkokehittämisen kannalta tärkeänä tavoitteena on saada kaupunkien eri toimialojen ylläpitämät kohteet kattavasti LIPAS-tietokantaan kaikissa kaupungeissa. Kaupungeissa on mm. paljon koulujen pihoja, joissa on liikkumaan kannustavia toimintoja, kuten koripallokenttiä, monitoimikaukaloita ja pingispöytäalueita, jotka ovat muiden kuin liikunnan hallinnonalojen ylläpidossa
 
Liikuntapaikan, ulkoilureitin tai virkistysalueen pitää olla julkisesti käytettävissä, huollettu ja asianmukaisesti varustettu. Pelkästään jokaisen oikeuksin käytettäviä paikkoja ja alueita ei luokitella liikuntapaikaksi. Esimerkiksi virkistysalueen (lähipuisto, ulkoilupuisto tai vastaava) tulee olla kaavaan merkitty tai muuten päätöksellä perustettu ja maastosta tulee löytyä palveluvarustusta ulkoilua varten.
 
Liikuntapaikat eivät ole keskenään yhteismitallisia ja tavat määrittää liikuntapaikka vaihtelevat liikuntapaikkatyyppien välillä. Esimerkiksi yleisurheilukenttä useine suorituspaikkoineen lasketaan LIPAS-tietokannan määrittelyissä yhdeksi liikuntapaikaksi ja toisaalta usean eri lajin suorituspaikkoja sisältävä liikuntahalli voidaan laskea tapauskohtaisesta yhdeksi tai useammaksi liikuntapaikaksi. Lisäksi liikuntapaikkojen kokoerot ovat suuria (vrt. monitoimihalli ja laavu).

Liikuntapaikoilla voi olla eri käyttötarkoituksia lumisena ja lumettomana aikana. Lipas-tietokantaan kerätään tietoa liikuntamahdollisuuksista mahdollisimman kattavasti, joten esimerkiksi kesä- ja talvikäytön ero konkretisoituu siten, että sama fyysinen liikuntapaikka on tallennettu kahteen tai jopa useampaan eri liikuntapaikkatyyppiin. Liikuntapaikkojen kokonaismäärän ilmoittaminen vaatiikin yleensä laskentaperusteiden ilmoittamisen.
 
LIPAS-tietokannan liikuntaa varten rakennetuista liikuntapaikoista, liikuntaan ja ulkoiluun varustelluista reiteistä sekä virkistykseen ja ulkoiluun tarkoitetuista virkistysalueista palveluvertailuun on valittu mukaan alla esitetyt kaupunkien omistamat liikuntapaikat

Ulkoliikuntapaikat

Ulkokentiksi ja urheilupuistoiksi määritellään lähiliikuntapaikat, liikuntapuistot, yleisurheilukentät, yleisurheilun harjoitusalueet, pallokentät, jääurheilualueet, luonnonjäät ja golfkentät. Pallokentiksi määritellään muut kuin lentopallokentät, koripallokentät, beachvolley-kentät, pesäpallokentät, tenniskentät ja yleisurheilukentät. Ulkokenttien ja urheilupuistojen osalta palveluvertailuun on valittu alla esitetyt kaupunkien ylläpitämät liikuntapaikat.

Sisäliikuntapaikat

Sisäliikuntapaikaksi määritellään kuntoilukeskukset, liikuntasalit, liikuntahallit, yksittäiset lajikohtaiset sisäliikuntapaikat, jäähallit ja keilahallit. Yksittäiset lajikohtaiset sisäliikuntapaikat sijaitsevat muun rakennuksen yhteydessä. Sisäliikuntapaikoista palveluvertailuun on valittu mukaan kaupunkien omistamat liikuntasalit, kuntosalit, liikuntahallit, kilpajäähallit, harjoitusjäähallit ja jalkapallohallit.

Vesiliikuntapaikat

Vesiliikuntapaikaksi määritellään uimahallit, kylpylät, uima-altaat, maauimalat ja uimarannat. Vesiliikuntapaikkojen osalta palveluvertailuun on valittu mukaan kaupunkien omistamat uimahallit ja maauimalat. Helsingissä lukuun sisältyy kuntaomisteisten kohteiden lisäksi kuntaenemmistöiset konserniyhtiöiden uimahallit.

Maastoliikuntapaikat ja liikuntareitit

Maastoliikuntapaikaksi määritellään laskettelurinteet, rinnehiihtokeskukset, katetut talviurheilupaikat, hyppyrimäet, suunnistusalueet, maastohiihtokeskukset, kiipeilypaikat ja ampumaurheilupaikat. Lisäksi maastoliikuntapaikaksi lasketaan erilaiset ulkoilureitit (hiihtolatu, kävelyreitti/ulkoilureitti, luontopolku, retkeilyreitti, maastopyöräilyreitti, pyöräilyreitti, moottorikelkkareitti, moottorikelkkaura, hevosreitti, koirahiihtolatu, melontareitti, vesiretkeilyreitti).

Liikuntapaikaksi määriteltyjä liikuntaan ja ulkoiluun varusteltuja reittejä ovat kuntoradat, ladut, kävely- ja ulkoilureitit, luontopolut, retkeilyreitit, maastopyöräilyreitit, pyöräilyreitit, moottorikelkkareitit, moottorikelkkaurat, hevosreitit, koirahiihtoladut, melontareitit ja vesiretkeilyreitit. Ulkoilureitin pitää olla julkisesti käytettävissä, huollettu ja asianmukaisesti varustettu. Pelkästään jokaisen oikeuksin käytettäviä reittejä ei määritellä liikuntapaikaksi.

Maastoliikuntapaikkojen ja liikuntareittien osalta palveluvertailuun on vertailukelpoisimmat kaupunkien omistamat liikuntapaikkatyypit, jotka ovat hiihtoladut (sisältää hiihtoladut ja koirahiihtoladut) ja kuntoradat. Ladut ovat useimmiten hiihdettävissä kahteen suuntaan, joten latukoneella reitti ajetaan kahteen suuntaan. Liikuntareittien kesä- ja talvikäytöllä on eroja ja sama fyysinen liikuntareitti voi toimia kahtena tai jopa useampana liikuntareittityyppinä.

Hiihtolatujen pituus oli kuutoskaupungeissa vuonna 2025 yhteensä 971 km ja kuntoreittien pituus 502 km. Hiihtolatuja oli eniten Oulussa (304 km) ja vähiten Turussa (64 km) ja kuntoreittejä eniten Oulussa (186 km) ja vähiten Vantaalla (35 km). Vastaavasti väestöön suhteutettuna hiihtolatuja oli eniten Oulussa (1,4 m/ asukas) ja vähiten Turussa ja Tampereella (0,2 m/asukas ja kuntoreittejä eniten Oulussa (0,9 m/ asukas) ja vähiten Vantaalla ja Espoossa (0,1 m/asukas).                                                                                      

Liikuntapaikkojen rakennusvuodet

Liikuntapaikkojen rakennusvuosien osalta vertaillaan rakennus- ja ylläpitokustannuksiltaan merkittävimpiä liikuntapaikkatyyppejä, joita ovat uimahallit, harjoitusjäähallit, kilpajäähallit, liikuntahallit, tekojäät ja yleisurheilukentät. Vertailussa tarkastellaan liikuntapaikkoja eri omistusmuotojen mukaan. Vertailuun valittujen liikuntapaikkatyyppien osalta on huomioitava, että uudisrakentamisen ja korjausinvestointien kustannusvaikutukset jakautuvat tyypillisesti useille vuosille.

Vertailtavien liikuntapaikkojen rakentaminen on painottunut kuutoskaupunkien välillä eri vuosikymmenille. Vertailussa ovat mukana vain vuonna 2025 edelleen toiminnassa olevat liikuntapaikat eri omistusmuotojen mukaan, joten suljettujen liikuntapaikkojen rakentamisvuodet eivät näy tarkastelussa. Vertailussa ei ole mukana olosuhteissa tapahtuneita muutoksia eikä korjausinvestointeja.

1960-luvulla vertailtavien liikuntapaikkojen rakentaminen painottui Helsinkiin. Helsingissä vertailtavien liikuntapaikkojen rakentaminen on ollut voimakkainta 2020-lukua lukuun ottamatta, jolloin Espoossa on rakennettu eniten. Vantaalla merkittävä liikuntapaikkarakentaminen on ajoittunut 1970-, 80- ja 90-luvuille, jolloin kaupunkikehittymisessä oli voimakkain vaihe. Turussa suurin osa vertailtavista liikuntapaikoista on rakennettu 1970- ja 80-luvuilla. Tampereella 2010- ja 20-luku on ollut vilkkainta rakentamisen aikaa. Oulussa valtaosa vertailtavista liikuntapaikoista on rakennettu 1990-, 2000- ja 2020- luvuilla painottuen erityisesti 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle.

Vertailtavien liikuntapaikkatyyppien rakentaminen kuutoskaupungeissa eri vuosikymmeninä

Uimahallien rakentaminen käynnistyi kuutoskaupungeissa pääosin 1960—luvulla. Merkittävä osa uimahalleista rakennettiin 1970—luvulla, jolloin valmistui 12 uimahallia. 2000—luvulla uimahallien rakentaminen on ollut vähäisempää ja kuutoskaupungeissa on rakennettu vuosina 2000—2025 neljä uutta uimahallia.

Liikuntahalleja on rakennettu kuutoskaupunkien toimesta tasaisesti 1970—2020 —luvuilla. Eniten liikuntahalleja  rakennettiin 1980-luvulla, jolloin valmistui yhdeksän uutta liikuntahallia. Vuosina 2020–25 kuutoskaupungeissa on rakennettu yhteensä  viisi liikuntahallia.

Yleisurheilukenttien rakentaminen on kuutoskaupungeissa painottunut 1960— ja 80—luvuille, jolloin rakennettiin valtaosa vertailtavista yleisurheilukentistä. 1970— ja 2000-luvuilla ei ole rakennettu uusia yleisurheilukenttiä. Myöskään vuosina 2020—25 kuutoskaupungeissa ei ole rakennettu yleisurheilukenttiä.

Harjoitusjäähalleja ja kilpajäähalleja on rakennettu kuutoskaupungeissa tasaisesti  eri vuosikymmenillä aina 1960—luvulta alkaen. Eniten uusia kilpajäähalleja on rakennettu 1970—luvulla, jolloin valmistui kolme uutta hallia. Harjoitusjäähalleja on rakennettu enenevässä määrin 1980—luvuilta alkaen. Vuosina 2020—25 kuutoskaupungeissa on rakennettu kaksi uutta kilpajäähallia ja kaksi harjoitusjäähallia.

Tekojääkenttien rakentaminen on yleistynyt kuutoskaupungeissa 2000—luvulla. Valtaosa uusista tekojääkentistä on rakennettu 2010–2020-luvuilla. Vuosina 2020—25 kuutoskaupungeissa on rakennettu kuusitoista uutta tekojääkenttää.