Palvelut ja niiden käyttö

Liikuntapaikat

Kunnat luovat liikuntalaissa (390/2015) säädettyjä edellytyksiä asukkaiden liikunnalle rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja. Kuntien ja kuntayhtymien lisäksi liikuntapaikkoja omistavat valtio sekä yksityiset yhdistykset, yritykset ja säätiöt. Liikuntapaikka kokoavana käsiteenä kattaa liikuntaa varten rakennetut liikuntapaikat (esimerkiksi liikuntasalit ja pallokentät), liikuntaan ja ulkoiluun varustellut reitit (esimerkiksi kuntoradat, ladut ja retkeilyreitit) sekä virkistykseen ja ulkoiluun tarkoitetut virkistysalueet palveluvarustuksineen.

Kuntien ja muiden liikuntapaikkojen omistajien ilmoittamia tietoja julkisista liikuntapaikoista, ulkoilureiteistä ja virkistysalueista on vapaasti saatavissa Jyväskylän yliopiston ylläpitämästä valtakunnallisesta LIPAS-tietokannasta Lipas.fi. Tiedon tuottajina toimivat kuntien liikuntatoimen asiantuntijat yhteistyössä kunnan muiden toimialojen kanssa sekä virkistysalueyhdistykset ja lajiliitot.

Liikuntapaikan, ulkoilureitin tai virkistysalueen pitää olla julkisesti käytettävissä, huollettu ja asianmukaisesti varustettu. Pelkästään jokaisenoikeuksin käytettäviä paikkoja ja alueita ei luokitella liikuntapaikaksi. Esimerkiksi virkistysalueen (lähipuisto, ulkoilupuisto tai vastaava) tulee olla kaavaan merkitty tai muuten päätöksellä perustettu ja maastosta tulee löytyä palveluvarustusta ulkoilua varten.

Liikuntapaikat eivät ole keskenään yhteismitallisia ja tavat määrittää liikuntapaikkaa vaihtelevat liikuntapaikkatyyppien välillä. Esimerkiksi yleisurheilukenttä useine suorituspaikkoineen lasketaan LIPAS-tietokannan määrittelyissä yhdeksi liikuntapaikaksi ja toisaalta usean eri lajin suorituspaikkoja sisältävä liikuntahalli voidaan laskea tapauskohtaisesta yhdeksi tai useammaksi liikuntapaikaksi. Lisäksi liikuntapaikkojen kokoerot ovat suuria (vrt. monitoimihalli ja laavu).

Liikuntapaikoilla voi olla eri käyttötarkoituksia lumisena ja lumettomana aikana. Lipas-tietokantaan kerätään tietoa liikuntamahdollisuuksista mahdollisimman kattavasti, joten esimerkiksi kesä- ja talvikäytön ero konkretisoituu siten, että sama fyysinen liikuntapaikka on tallennettu kahteen tai jopa kolmeen eri liikuntapaikkatyyppiin

Liikuntapaikat yhteensä

Liikuntaa varten rakennettuja liikuntapaikkoja, liikuntaan ja ulkoiluun varusteltuja reittejä sekä virkistykseen ja ulkoiluun tarkoitettuja virkistysalueita palveluvarustuksineen oli kuutoskaupungeissa vuonna 2024 yhteensä 8 152. Määrällisesti liikuntapaikkoja oli eniten Helsingissä (3 019 liikuntapaikkaa) ja vähiten Turussa (663 liikuntapaikkaa). Väestöön suhteutettuna liikuntapaikkoja oli eniten Oulussa (4,70 liikuntapaikkaa/ 1000 asukasta) ja vähiten Turussa (3,30 liikuntapaikkaa /1000 asukasta).

Liikuntareitit

Liikuntapaikaksi määriteltyjä liikuntaan ja ulkoiluun varusteltuja reittejä ovat kuntoradat, ladut, kävely- ja ulkoilureitit, luontopolut, retkeilyreitit, maastopyöräilyreitit, pyöräilyreitit, moottorikelkkareitit, moottorikelkkaurat, hevosreitit, koirahiihtoladut, melontareitit ja vesiretkeilyreitit. Ulkoilureitin pitää olla julkisesti käytettävissä, huollettu ja asianmukaisesti varustettu. Pelkästään jokaisen oikeuksin käytettäviä reittejä ei määritellä liikuntapaikaksi. Liikuntareittien kesä- ja talvikäytöllä on eroja ja sama fyysinen liikuntareitti voi toimia kahtena tai jopa kolmena liikuntareittityyppinä.

Liikuntaan ja ulkoiluun varusteltuja reittejä oli kuutoskaupungeissa vuonna 2024 yhteensä 5 471 km. Määrällisesti liikuntareittejä oli eniten Helsingissä (1 806 km)) ja vähiten Turussa (278 km). Väestöön suhteutettuna liikuntareittejä oli eniten Tampereella (1,33 m/ asukas) ja vähiten Vantaalla (0,23 m/asukas).

Liikuntapinta-ala

Liikuntapinta-alan osalta vertaillaan ulkokenttien ja urheilupuistojen sekä sisäliikuntatilojen kokonaispinta-alaa. Ulkokentiksi ja urheilupuistoiksi määritellään lähiliikuntapaikat, liikuntapuistot, yleisurheilukentät, yleisurheilun harjoitusalueet, pallokentät, jääurheilualueet, luonnonjäät ja golfkentät. Sisäliikuntatilaksi määritellään kuntoilukeskukset, liikuntasalit, liikuntahallit, yksittäiset lajikohtaiset sisäliikuntapaikat, jäähallit ja keilahallit.

Lähiliikuntapaikkojen ja liikuntapuistojen osalta on kaupunkien kirjaamistavoissa vaihtelevia käytäntöjä. Kaupungin eri toimialojen vastaamia kohteita kirjataan eri tavoin LIPAS-liikuntapaikkatietokantaan. Esimerkiksi koulujen piha-alueiden koripallokenttien, monitoimikaukaloiden, pingispöytäalueiden tms. ilmoittamisessa ei ole yhtenäistä käytäntöä.

Ulkokenttien ja urheilupuistojen sekä sisäliikuntatilojen liikuntapinta-ala oli kuutoskaupungeissa vuonna 2024 yhteensä 8 374 115 m². Määrällisesti liikuntapinta-alaa oli eniten Helsingissä (2 678 225 m²) ja vähiten Turussa (821 309 m²). Väestöön suhteutettuna liikuntapinta-alaa oli eniten Oulussa (6,1 m²/ asukas) ja vähiten Helsingissä (4,0 m²/asukas).

Ulkokentät ja urheilupuistot

Ulkokentiksi ja urheilupuistoiksi määritellään lähiliikuntapaikat, liikuntapuistot, yleisurheilukentät, yleisurheilun harjoitusalueet, pallokentät, jääurheilualueet, luonnonjäät ja golfkentät. Lähiliikuntapaikka on tarkoitettu päivittäiseen ulkoiluun ja liikuntaan ja sijaitsee asutuksen välittömässä läheisyydessä. Lähiliikuntapaikka voi olla koulun tai päiväkodin piha, jos käyttö on mahdollista myös muille kouluajan jälkeen.
Ulkokenttiä ja urheilupuistoja oli kuutoskaupungeissa vuonna 2024 yhteensä 3 772.

Ulkokenttiä ja urheilupuistoja oli kuutoskaupungeissa vuonna 2024 yhteensä 3 983. Määrällisesti liikuntapaikkoja oli eniten Helsingissä (1 371 liikuntapaikkaa) ja vähiten Turussa (332 liikuntapaikkaa). Väestöön suhteutettuna liikuntapaikkoja oli eniten Espoossa ja Vantaalla (2,30 liikuntapaikkaa/ 1000 asukasta) ja vähiten Turussa (1,60 liikuntapaikkaa/ 1000 asukasta).

Sisäliikuntatilat

Sisäliikuntatilaksi määritellään kuntoilukeskukset, liikuntasalit, liikuntahallit, yksittäiset lajikohtaiset sisäliikuntapaikat, jäähallit ja keilahallit. Yksittäiset lajikohtaiset sisäliikuntapaikat sijaitsevat muun rakennuksen yhteydessä. Lajikohtaisia liikuntatiloja ovat esimerkiksi yleisurheilun suorituspaikka (sisäjuoksurata, korkeushyppypaikka, heittolajien harjoituspaikka tms.), telinevoimistelutila, pöytätennistila, miekkailutila, tanssitila, sisäampumarata, sisäkiipeilyseinä tai parkour-sali.

Sisäliikuntatiloja oli kuutoskaupungeissa vuonna 2024 yhteensä 2 079. Määrällisesti liikuntapaikkoja oli eniten Helsingissä (851 liikuntapaikkaa) ja vähiten Turussa (228 liikuntapaikkaa). Väestöön suhteutettuna liikuntapaikkoja oli eniten Helsingissä (1,26 liikuntapaikkaa/ 1000 asukasta) ja vähiten Espoossa (0,87 liikuntapaikkaa /1000 asukasta).

Vesiliikuntapaikat

Vesiliikuntapaikaksi määritellään uimahallit, kylpylät, uima-altaat, maauimalat ja uimarannat. Maauimala on ulkona sijaitseva, uintiin tarkoitettu ja hoidettu vesistö tai uima-allas/altaita. Maauimalassa on vedenpuhdistusjärjestelmä. Uimarannaksi luetaan yleinen uimaranta, jossa veden laadun seuranta ja alueen hoito on järjestetty (EU-uimaranta).

Vesiliikuntapaikkoja oli kuutoskaupungeissa vuonna 2024 yhteensä 263. Määrällisesti liikuntapaikkoja oli eniten Helsingissä (90 liikuntapaikkaa) ja vähiten Vantaalla (18 liikuntapaikkaa). Väestöön suhteutettuna liikuntapaikkoja oli eniten Tampereella (0,19 liikuntapaikkaa/ 1000 asukasta) ja vähiten Vantaalla (0,07 liikuntapaikkaa/1000 asukasta).

Uimahallien vesipinta-ala

Uimahallien vesipinta-ala oli kuutoskaupungeissa vuonna 2023 yhteensä 23 719 m² ja maauimalat mukaan lukien 33 840 m². Määrällisesti uimahallien vesipinta-alaa oli eniten Helsingissä (7 582 m²) ja vähiten Turussa (2 508 m²) ja vastaavasti maauimalat mukaan lukien vesipinta-alaa oli eniten Helsingissä (11 126 m²) ja vähiten Vantaalla (2 803 m²). Väestöön suhteutettuna uimahallien ja maauimaloiden altaiden vesipinta-alaa oli eniten Turussa (0,0028 m²/ asukas) ja vähiten Vantaalla (0,011 m²/asukas).

Uimahallien käynnit

Uimahallien käyntejä ilman maauimaloiden käyntejä oli kuutoskaupungeissa vuonna 2023 yhteensä 4 953 349 käyntiä. Määrällisesti uimahallien käyntejä oli eniten Helsingissä (1 704 642 käyntiä) ja vähiten Vantaalla (632 953 käyntiä). Vesipinta-alaan suhteutettuna uimahallien käyntejä oli eniten Turussa (329 käyntiä/m²) ja vähiten Vantaalla (226 käyntiä/ m²) ja asukaslukuun suhteutettuna käyntejä oli eniten Vantaalla (4,1 käyntiä/ asukas) ja vähiten Vantaalla (2,6 käyntiä/ asukas).

Maastoliikuntapaikat

Maastoliikuntapaikaksi määritellään laskettelurinteet, rinnehiihtokeskukset, katetut talviurheilupaikat, hyppyrimäet, suunnistusalueet, maastohiihtokeskukset, kiipeilypaikat ja ampumaurheilupaikat. Lisäksi maastoliikuntapaikaksi lasketaan erilaiset ulkoilureitit (latu, kävelyreitti/ulkoilureitti, luontopolku, retkeilyreitti, maastopyöräilyreitti, pyöräilyreitti, moottorikelkkareitti, moottorikelkkaura, hevosreitti, koirahiihtolatu, melontareitti, vesiretkeilyreitti).

Maastoliikuntapaikkoja oli kuutoskaupungeissa vuonna 2024 yhteensä 839. Määrällisesti liikuntapaikkoja oli eniten Helsingissä (202 liikuntapaikkaa) ja vähiten Turussa (57 liikuntapaikkaa). Väestöön suhteutettuna liikuntapaikkoja oli eniten Oulussa (0,80 liikuntapaikkaa/ 1000 asukasta) ja vähiten Turussa (0,29 liikuntapaikkaa /1000 asukasta).

Ensilumenladun suoritteet

Ensilumenlatu on säilölumesta valmistettu maksullinen latuosuus, joka mahdollistaa maastohiihtokauden aloittamisen jo ennen varsinaisten luonnonlumilatujen valmistumista. Ensilumenladun suoritteita oli kuutoskaupungeissa joulukuussa 2023 yhteensä 381 877 suoritetta. Määrällisesti ensilumenladun suoritteita oli eniten Helsingissä (150 000 suoritetta) ja vähiten Turussa (42 000 suoritetta).