Palvelut ja niiden käyttö

Liikuntapaikat

Kunnat luovat liikuntalaissa (2015/390) säädettyjä edellytyksiä asukkaiden liikunnalle rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja. Kuntien ja kuntayhtymien lisäksi liikuntapaikkoja omistavat valtio sekä yksityiset yhdistykset, yritykset ja säätiöt. Liikuntapaikka kokoavana käsiteenä kattaa liikuntaa varten rakennetut liikuntapaikat (esimerkiksi liikuntasalit ja pallokentät), liikuntaan ja ulkoiluun varustellut reitit (esimerkiksi kuntoradat, ladut ja retkeilyreitit) sekä virkistykseen ja ulkoiluun tarkoitetut virkistysalueet palveluvarustuksineen.

Kuntien ja muiden liikuntapaikkojen omistajien ilmoittamia tietoja julkisista liikuntapaikoista, ulkoilureiteistä ja virkistysalueista on vapaasti saatavissa Jyväskylän yliopiston ylläpitämästä valtakunnallisesta LIPAS-tietokannasta Lipas.fi. Tiedon tuottajina toimivat kuntien liikuntatoimen asiantuntijat yhteistyössä kunnan muiden toimialojen kanssa sekä virkistysalueyhdistykset ja lajiliitot.

Liikuntapaikan, ulkoilureitin tai virkistysalueen pitää olla julkisesti käytettävissä, huollettu ja asianmukaisesti varustettu. Pelkästään jokaisen oikeuksin käytettäviä paikkoja ja alueita ei luokitella liikuntapaikaksi. Esimerkiksi virkistysalueen (lähipuisto, ulkoilupuisto tai vastaava) tulee olla kaavaan merkitty tai muuten päätöksellä perustettu ja maastosta tulee löytyä palveluvarustusta ulkoilua varten.

Liikuntapaikat eivät ole keskenään yhteismitallisia ja tavat määrittää liikuntapaikkaa vaihtelevat liikuntapaikkatyyppien välillä. Esimerkiksi yleisurheilukenttä useine suorituspaikkoineen lasketaan LIPAS-tietokannan määrittelyissä yhdeksi liikuntapaikaksi ja toisaalta usean eri lajin suorituspaikkoja sisältävä liikuntahalli voidaan laskea tapauskohtaisesta yhdeksi tai useammaksi liikuntapaikaksi. Lisäksi liikuntapaikkojen kokoerot ovat suuria (vrt. monitoimihalli ja laavu).

Liikuntapaikoilla voi olla eri käyttötarkoituksia lumisena ja lumettomana aikana. Lipas-tietokantaan kerätään tietoa liikuntamahdollisuuksista mahdollisimman kattavasti, joten esimerkiksi kesä- ja talvikäytön ero konkretisoituu siten, että sama fyysinen liikuntapaikka on tallennettu kahteen tai jopa useampaan eri liikuntapaikkatyyppiin. Liikuntapaikkojen kokonaismäärän ilmoittaminen vaatiikin yleensä laskentaperusteiden ilmoittamisen.

Kuutoskaupunkien LIPAS-asiantuntijat ovat määrittäneet yhteiset periaatteet kaupunkien palveluvertailuun nostettavien liikuntapaikkatyyppien tietojen ilmoittamistavasta ja kehittävät jatkossa systemaattisesti liikuntapaikkatietojen vertailtavuutta. Palveluvertailuun on valittu mukaan vertailtavuudeltaan mahdollisimman hyvällä tasolla olevat kaupunkien omistamat liikuntapaikkatyypit. Kaupungin eri toimialojen vastaamia kohteita kirjataan eri tavoin LIPAS-tietokantaan ja osassa vertailtavista liikuntapaikoista on edelleen eroja kaupunkien välillä.

Palveluvertailun jatkokehittämisen kannalta tärkeänä tavoitteena on saada kaupunkien eri toimialojen kohteet kattavasti LIPAS-tietokantaan kaikissa kaupungeissa. Kaupungeissa on paljon koulun pihoja, joissa on liikkumaan kannustavia toimintoja, kuten koripallokenttiä, monitoimikaukaloita, pingispöytäalueita, jotka ovat muiden kuin liikunnan hallinnonalojen ylläpidossa.

Liikuntapaikat yhteensä

LIPAS-tietokannan liikuntaa varten rakennetuista liikuntapaikoista, liikuntaan ja ulkoiluun varustelluista reiteistä sekä virkistykseen ja ulkoiluun tarkoitetuista virkistysalueista palveluvertailuun on valittu mukaan alla esitetyt kaupunkien omistamat liikuntapaikat.

Vertailtavia liikuntapaikkoja oli kuutoskaupungeissa vuonna 2024 yhteensä 4 548. Määrällisesti liikuntapaikkoja oli eniten Helsingissä (1 463 liikuntapaikkaa) ja vähiten Turussa (382 liikuntapaikkaa). Väestöön suhteutettuna liikuntapaikkoja oli eniten Vantaalla (3,04 liikuntapaikkaa/ 1000 asukasta) ja vähiten Turussa (1,89 liikuntapaikkaa/ 1000 asukasta).

Liikuntareitit

Liikuntapaikaksi määriteltyjä liikuntaan ja ulkoiluun varusteltuja reittejä ovat kuntoradat, ladut, kävely- ja ulkoilureitit, luontopolut, retkeilyreitit, maastopyöräilyreitit, pyöräilyreitit, moottorikelkkareitit, moottorikelkkaurat, hevosreitit, koirahiihtoladut, melontareitit ja vesiretkeilyreitit. Ulkoilureitin pitää olla julkisesti käytettävissä, huollettu ja asianmukaisesti varustettu. Pelkästään jokaisen oikeuksin käytettäviä reittejä ei määritellä liikuntapaikaksi.

Liikuntareittien osalta palveluvertailuun on valittu vertailtavuudeltaan parhaalla tasolla olevat liikuntapaikkatyypit, jotka ovat hiihtoladut ja kuntoradat. Ladut ovat useimmiten hiihdettävissä kahteen suuntaan, joten latukoneella reitti ajetaan kahteen suuntaan. Liikuntareittien kesä- ja talvikäytöllä on eroja ja sama fyysinen liikuntareitti voi toimia kahtena tai jopa useampana liikuntareittityyppinä.

Vertailtavien hiihtolatujen ja kuntoratojen pituus oli kuutoskaupungeissa vuonna 2024 yhteensä 1 395 km. Liikuntareittejä oli eniten Oulussa (495 km) ja vähiten Turussa (79 km). Vastaavasti väestöön suhteutettuna vertailtavia liikuntareittejä oli eniten Oulussa (2,28 m/ asukas) ja vähiten Turussa (0,47 m/asukas).

Ulkoliikuntapaikat

Ulkokentiksi ja urheilupuistoiksi määritellään lähiliikuntapaikat, liikuntapuistot, yleisurheilukentät, yleisurheilun harjoitusalueet, pallokentät, jääurheilualueet, luonnonjäät ja golfkentät. Pallokentiksi määriteltyjä liikuntapaikkoja ovat mm. lentopallokentät, koripallokentät, beachvolley-kentät, pesäpallokentät, tenniskentät ja jalkapallokentät. Ulkokenttien ja urheilupuistojen osalta palveluvertailuun on valittu alla esitetyt kaupunkien omistamat liikuntapaikat.

Vertailtavia ulkokenttiä ja urheilupuistoja oli kuutoskaupungeissa vuonna 2024 yhteensä 3 104. Määrällisesti liikuntapaikkoja oli eniten Helsingissä (1 026 liikuntapaikkaa) ja vähiten Turussa (269 liikuntapaikkaa). Väestöön suhteutettuna liikuntapaikkoja oli eniten Tampereella (1,88 liikuntapaikkaa/ 1000 asukasta) ja vähiten Turussa (1,33 liikuntapaikkaa/ 1000 asukasta).

Sisäliikuntatilat

Sisäliikuntapaikaksi määritellään kuntoilukeskukset, liikuntasalit, liikuntahallit, yksittäiset lajikohtaiset sisäliikuntapaikat, jäähallit ja keilahallit. Yksittäiset lajikohtaiset sisäliikuntapaikat sijaitsevat muun rakennuksen yhteydessä. Sisäliikuntapaikoista palveluvertailuun on valittu mukaan kaupunkien omistamat liikuntasalit, kuntosalit, liikuntahallit, kilpajäähallit, harjoitusjäähallit ja jalkapallohallit.

Vertailtavia sisäliikuntapaikkoja oli kuutoskaupungeissa vuonna 2024 yhteensä 836 liikuntapaikkaa. Määrällisesti liikuntapaikkoja oli eniten Helsingissä (288 liikuntapaikkaa) ja vähiten Turussa (71 liikuntapaikkaa). Väestöön suhteutettuna liikuntapaikkoja oli eniten Vantaalla (0,61 liikuntapaikkaa/ 1000 asukasta) ja vähiten Tampereella (0,32 liikuntapaikkaa / 1000 asukasta).

Vesiliikuntapaikat

Vesiliikuntapaikaksi määritellään uimahallit, kylpylät, uima-altaat, maauimalat ja uimarannat. Vesiliikuntapaikkojen osalta palveluvertailuun on valittu mukaan kaupunkien omistamat uimahallit ja maauimalat. Helsingissä lukuun sisältyy kuntaomisteisten kohteiden lisäksi kuntaenemmistöiset konserniyhtiöiden uimahallit.

Uimahalleja ja maauimaloita oli kuutoskaupungeissa vuonna 2024 yhteensä 39. Määrällisesti liikuntapaikkoja oli eniten Helsingissä (15 liikuntapaikkaa) ja vähiten Oulussa (3 liikuntapaikkaa). Väestöön suhteutettuna liikuntapaikkoja oli eniten Espoossa (0,223 liikuntapaikkaa/ 10 000 asukasta) ja vähiten Oulussa (0,140 liikuntapaikkaa/ 10 000 asukasta).

Uimahallien vesipinta-ala

Uimahallien vesipinta-ala oli kuutoskaupungeissa vuonna 2023 yhteensä 23 719 m² ja maauimalat mukaan lukien 33 840 m². Määrällisesti uimahallien vesipinta-alaa oli eniten Helsingissä (7 582 m²) ja vähiten Turussa (2 508 m²) ja vastaavasti maauimalat mukaan lukien vesipinta-alaa oli eniten Helsingissä (11 126 m²) ja vähiten Vantaalla (2 803 m²). Väestöön suhteutettuna uimahallien ja maauimaloiden altaiden vesipinta-alaa oli eniten Turussa (0,0028 m²/ asukas) ja vähiten Vantaalla (0,011 m²/ asukas).

Uimahallien käynnit

Uimahallien käyntejä ilman maauimaloiden käyntejä oli kuutoskaupungeissa vuonna 2023 yhteensä 6,7 milj. käyntiä. Määrällisesti uimahallien käyntejä oli eniten Helsingissä (2,4 milj. käyntiä) ja vähiten Vantaalla (0,6 milj. käyntiä). Vesipinta-alaan suhteutettuna uimahallien käyntejä oli eniten Turussa (329 käyntiä/ m²) ja vähiten Vantaalla (226 käyntiä/ m²) ja asukaslukuun suhteutettuna käyntejä oli eniten Oulussa (4,72 käyntiä/ asukas) ja vähiten Vantaalla (2,56 käyntiä/ asukas).

Maastoliikuntapaikat

Maastoliikuntapaikaksi määritellään laskettelurinteet, rinnehiihtokeskukset, katetut talviurheilupaikat, hyppyrimäet, suunnistusalueet, maastohiihtokeskukset, kiipeilypaikat ja ampumaurheilupaikat. Lisäksi maastoliikuntapaikaksi lasketaan erilaiset ulkoilureitit (latu, kävelyreitti/ulkoilureitti, luontopolku, retkeilyreitti, maastopyöräilyreitti, pyöräilyreitti, moottorikelkkareitti, moottorikelkkaura, hevosreitti, koirahiihtolatu, melontareitti, vesiretkeilyreitti). Maastoliikuntapaikoista palveluvertailuun on valittu mukaan kaupunkien ylläpitämät hiihtoladut ja kuntoradat.

Hiihtolatuja ja kuntoratoja kuutoskaupungeissa oli vuonna 2024 yhteensä 522. Määrällisesti liikuntapaikkoja oli eniten Vantaalla (137 liikuntapaikkaa) ja vähiten Turussa (41 liikuntapaikkaa). Väestöön suhteutettuna liikuntapaikkoja oli eniten Vantaalla (0,55 liikuntapaikkaa/ 1000 asukasta) ja vähiten Helsingissä (0,14 liikuntapaikkaa / 1000 asukasta).

Ensilumenladun suoritteet

Ensilumenlatu on tykki-/säilölumesta valmistettu, ylläpitokustannuksiltaan kalliimpi latuosuus, joka mahdollistaa maastohiihtokauden aloittamisen jo ennen varsinaisten luonnonlumilatujen valmistumista. Ensilumenladun suoritteita oli kuutoskaupungeissa joulukuussa 2023 yhteensä noin 0,4 milj. suoritetta. Määrällisesti ensilumenladun suoritteita oli eniten Helsingissä (arvio 150 000 suoritetta) ja vähiten Turussa (42 000 suoritetta).