Varhaiskasvatus kuutoskaupungeissa
Varhaiskasvatuksen merkitys lapsen elämän ja hyvinvoinnin sekä suomalaisen koulutusjärjestelmän tärkeänä osana on tiedostettu suomalaisessa yhteiskunnassa. Jokaisen lapsen yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen kehityksen ja oppimisen tukena on turvattu lainsäädännöllisin uudistuksin ja asemoimalla varhaiskasvatus osaksi Opetus- ja kulttuuriministeriön kokonaiskoulutusjärjestelmää.
- Viimeisen kymmenen vuoden aikana varhaiskasvatuksen lainsäädäntö on ollut jatkuvassa muutoksessa.
- Kuutoskaupungeissa varhaiskasvatukseen osallistuneiden lasten määrä sekä osallistumisaste kasvavat
- Lasten saamasta tuesta tehtyjen hallintopäätösten määrä kasvanut edellisvuodesta kaikissa kaupungeissa
- Kaupunkien varhaiskasvatuksen järjestämisen kustannukset lähenevät toisiaan
- Kuutoskaupunkien varhaiskasvatusikäisten osuus koko Suomen vastaavan ikäisestä väestöstä kasvaa edelleen: vuonna 2009 osuus on ollut 28,3 prosenttia eli 15 vuodessa osuus on kasvanut 8,3 prosenttiyksikköä
- Myös muunkielisten osuus on kasvussa: vuoden 2024 lopussa 25,4 prosenttia kuutoskaupunkien varhaiskasvatusikäisistä oli muunkielisiä.
Varhaiskasvatuksen järjestäminen kuutoskaupungeissa
Varhaiskasvatuspalvelut koostuvat:
- kunnallisesta ja kunnan hankkimasta varhaiskasvatuksesta
- palvelusetelillä järjestetystä
- yksityisen hoidon tuella tuetusta varhaiskasvatuksesta
- lisäksi varhaiskasvatuspalveluihin sisältyy myös esiopetus.
Varhaiskasvatuksen järjestelmään sisältyy avoimen varhaiskasvatuksen palveluja, esimerkiksi kerho-, leikkipuisto- ja avoin päiväkotitoiminta. Lasten kotihoidon tuki on vaihtoehto varhaiskasvatuspalveluille, kun perheessä on alle kolmevuotias lapsi. Perhe voi saada kotihoidon tukea perheen lasten ollessa esiopetuksessa tai avoimen varhaiskasvatuksen toiminnassa.
Varhaiskasvatusta koskeva lainsäädäntö
Varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaan varhaiskasvatuksen toimintamuotoja ovat päiväkotitoiminta ja perhepäivähoito. Lain mukaan varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka.
Varhaiskasvatuksen lainsäädäntö on ollut jatkuvassa muutoksessa viimeisen kymmenvuoden aikana. Lasten päivähoidosta annetun lain (36/1973) nimi muuttui varhaiskasvatuslaiksi 1.8.2015 voimaan tulleella lainmuutoksella (580/2015). Laissa käsite varhaiskasvatus korvasi käsitteen päivähoito ja laissa korostettiin lapsen subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen. Laki tuo esille aiempaa enemmän lapsen oikeuksia ja lapsen edun ensisijaisuutta.
Lakiin kirjattiin selkeästi varhaiskasvatuksen kattavat tavoitteet. Lain myötä paikallisten ja lapsikohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien laatiminen tuli velvoittavaksi. Myös varhaiskasvatuksen arviointi tuli osaksi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) toimintaa.
Laissa nousevat aiempaa enemmän esille myös henkilöstörakenteeseen ja -kelpoisuuteen liittyvät asiat. Laki vahvistaa varhaiskasvatuksen laatua nostamalla henkilöstön koulutustasoa ja selkiyttämällä tehtävänimikkeitä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2018)
Viime vuosina myös varhaiskasvatuksen asiakasmaksulakia on muutettu. Varhaiskasvatuksen asiakasmaksut on sidottu indeksiin varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain (1503/2016) 16 §:n perusteella. Indeksitarkistukset tehdään kahden vuoden välein.