Analyysi: Ammattimainen kulttuuritoiminta on avustusten ydintä – kuutoskaupungeissa volyymi ja rakenteet vaihtelevat
Suomen kuusi suurinta kaupunkia – Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere ja Oulu eli kuutoskaupungit – ovat keränneet kulttuuriavustusten vertailutietoa vuodesta 2023 alkaen. Tavoitteena on ollut tuottaa tietoa kaupunkien päätöksentekoon sekä avustustoiminnan kehittämiseen. Tämä kirjoitus on kulttuuriavustusten ensimmäinen analyysi ja se kohdistuu vuoden 2025 ympärivuotisiin taide- ja kulttuuriavustuksiin, joista voidaan käyttää myös nimitystä toiminta-, vuosi- tai yleisavustus.
Kaupunkien myöntämät kulttuuriavustukset palvelevat aina paikallista tarvetta, ja tarpeet ovat muodostuneet vuosikymmenten kuluessa. Avustamismäärärahojen jakautumiseen vaikuttavat kaupungeissa paikalliset ja rakenteelliset tekijät kuten avustetaanko vai tuotetaanko palvelu itse, onko kaupungissa muita avustuslähteitä, jotka monikanavaistavat rahoitusta, tai onko yhteisöjen rahoitus asettunut tietylle vakaalle tasolle ja tason madallukset rikkoisivat palvelutuotannon. Myös poliittisella päätöksenteolla ja kaupunkien strategioilla on merkitystä avustamisen tasoon ja siihen, keitä avustetaan. Näiden kaupunkien välisten erojen vuoksi avustusten vertailu onnistuu luotettavimmin yleisellä tasolla.
Kuutoskaupungeissa ympärivuotiset taide- ja kulttuuriavustukset jakautuvat sekä valtionosuutta saaville kulttuurilaitoksille tai yhteisöille (ns. VOS-toimijoille) sekä VOS-rahoituksen ulkopuolelle jääville toimijoille. Käytettäessä edellä mainittua jaottelua, on kuitenkin hyvä huomioida, että valtionosuus ei määrittele yhteisön ammattilaisuuden astetta. VOS-rahoituksen ulkopuolella on runsaasti ammattilaisyhteisöjä, jotka eivät ole päässeet valtionosuuden piirin määrärahojen rajallisuuden vuoksi.
Kuntien kulttuuritoimintaa määrittelee laki kuntien kulttuuritoiminnasta – lue tarkemmin
Kunnan tehtävistä säädetään kuntalain 7 §:ssä ja Laki kuntien kulttuuritoiminnasta, (166/2019) 3§, määrittelee kuntien lakisääteiset tehtävät kulttuuritoiminnan järjestämiseksi. Sen mukaan kunta voi järjestää toiminnan itse, yhteistyössä toisten kuntien kanssa tai muulla tavoin. Kun kunta avustaa yhteisöjä ja yksittäisiä oikeushenkilöitä, se järjestää kulttuuritoimintaa “muulla tavoin”. Kuntien avustukset ovat aina harkinnanvaraisia, ja jokainen kunta määrittelee itse avustusperiaatteensa ja avustusehtonsa. Avustustoiminnassa on kuitenkin noudatettava voimassa olevaa lainsäädäntöä, kuten hallintolakia.
Avustuksen käsitettä ei ole määritelty missään yksiselitteisesti, vaan määrittelyt johdetaan kuntien kulttuuritoiminnasta annetusta laista (166/2019), hallintolaista (434/2003) sekä soveltuvin osin Valtionavustuslaista (688/2001). Valtionavustuslaissa Valtionvarainministeriö määrittelee valtionavustusta seuraavasti: (Valtion)avustus tarkoittaa julkista rahoitusta, joka myönnetään valtion talousarvioon otetusta määrärahasta tai talousarvion ulkopuolella olevan valtion rahaston varoista muulle kuin valtion virastolle tai laitokselle ilman välitöntä vastiketta (ks. Valtionavustukset – Valtiovarainministeriö). Kuutoskaupunkien kanssa käydyissä keskusteluissa on vastikkeellisuutta ja avustamista sivuttu useasti. Käsite “välitön vastike” viittaa siihen, miten avustukset eroavat ostopalveluista. Se kuitenkin pitää sisällään ajatuksen, että avustukset voivat olla vastikkeellisia pitkällä tähtäimellä. Kaupunkeja kiinnostaa yhä enemmän, mitä hyötyä avustuksilla saadaan kaupunkilaisille ja veronmaksajille, joten asia saatetaan jatkossa ottaa lähempään tarkasteluun.
Avustusta saavien yhteisöjen talouden kannalta olisi parasta, jos niiden tulorakenne koostuu useasta eri lähteestä: valtion rahoituksesta, kunnan tuesta ja yhteisön omasta tulosta (ks. Valtioneuvosto. (2024). Kulttuuripoliittinen selonteko). Yhteisön oma tulo voi olla lipputuloja, tuloja opetustoiminnasta ja yleisötyöstä, oheistuotteista ja tilavuokrauksesta, hankerahoituksia tai yritysyhteistyötä. Kuutoskaupunkien välisten keskustelujen perusteella tämä tulorakenne ei kuitenkaan välttämättä aina toteudu ihanteellisella tavalla. Varsinkin omarahoitusosuutta on vaikea arvioida, koska esimerkiksi lipputuloja tai hankerahoituksia on haasteellista ennustaa.
Kun kuntien avustustoimintaa vertaillaan, on otettava huomioon, että käytännössä sama toiminta voidaan järjestää joko itse tai avustamalla. Tämä koskee esimerkiksi orkestereita, teattereita sekä taiteen perusopetusta. Kuntien avustussummat voivat näyttäytyä vertailussa korkeina, jos toimintaa järjestetään avustamisen kautta.
Tilat ovat kulttuuriyhteisöille merkittävä kuluerä. Toiminta-avustukset voivat joskus sisältää myös tilakustannusten avustamista, mikä osaltaan hankaloittaa vertailua. Tämän kaltaiset tuet eivät kaikissa tapauksissa kirjaudu avustusten talousseurantaan. Kunnat voivat tukea kulttuuritoimijoiden tilatarpeita eri tavoin, esimerkiksi tila- tai vuokra-avustuksilla, kunnan omistaman tilan vuokranalennuksilla tai sen maksuttomalla käyttöoikeudella. Kaikkia näitä mainittuja muotoja on käytössä kuutoskaupungeissa.
Kuutoskaupunkien yhteisen tiedonkeruun toteutus
Tietojen keräämiseen on käytetty kaupunkien omia tiedonkeruita ja järjestelmiä. Avustuksista ei julkaista esimerkiksi Tilastokeskuksen toimesta tietoja näin tarkalla tasolla. Kaupunkien välillä esiintyy jonkin verran eroja avustusten määrittelyissä, eritoten tila-avustusten kohdalla, mutta rahallisista avustuksista on ollut mahdollista tuottaa yhteismitallista tietoa. Tietoja on kerätty kuutoskaupungeissa vuosilta 2023–2025, mutta tämä analyysi keskittyy vuoden 2025 tietoihin.
Vertailtavia avustustyyppejä ovat olleet avustetut yhteisöt, taitelija-apurahat, taide- sekä kulttuuriavustukset ympärivuotiseen toimintaan sekä kohdeavustukset. Avustettavat toimijat voidaan jakaa lisäksi vielä valtion osuutta saaviin (VOS) sekä muihin taide- ja kulttuurialan yhteisöihin (ei VOS).
Avustussummista on vertailutietoja sekä absoluuttisina rahamäärinä että suhteutettuna kaupunkien asukaslukuun. Avustushakemuksista on vertailtu sekä hakemusten määriä että myönnettyjen hakemusten osuuksia.
Kuutoskaupungeissa avustettavaa toimintaa yhdistävät laatu, ammattimaisuus ja vaikuttavuus
Lait ja asetukset antavat kunnille vapaat kädet määritellä
itse avustustoiminnan tarkemmat tavoitteet ja kriteerit. Tarkastelluissa
kaupungeissa ympärivuotisten avustusten keskeisenä tavoitteena on tukea
ammattimaista, pitkäjänteistä ja yleishyödyllistä taide- ja kulttuuritoimintaa.
Strategioihin sidottujen kaupunkikohtaisten tavoitteiden kautta
kulttuuritoiminta nähdään osana kaupungin laajempaa kehittämistä.
Kaupunkien avustusperiaatteissa on siis nähtävissä vahva yhteinen kulttuuripoliittinen linja, joka korostaa ammattimaisuutta, vakiintuneisuutta ja vaikuttavuutta. Avustusten arviointiperusteissa tämä ilmenee esimerkiksi ympärivuotisen toiminnan, organisatorisen vakauden, aikaisemman toimintahistorian, toiminnan vaikuttavuuden, yhteistyön ja verkostoitumisen sekä taiteellisen laadun arviointina. Lisäksi saavutettavuus, osallisuus ja yhdenvertaisuus korostuvat lähes kaikissa tarkastelluissa avustusperiaatteissa. Espoossa, Tampereella ja Oulussa arviointiperusteisiin sisältyy muita kaupunkeja laajemmin yhteiskunnallisia ja kestävän kehitykseen liittyviä painotuksia, kuten elinvoima, monimuotoisuus tai hyvinvointi..
Ympärivuotisilla avustuksilla tuetaan kuutoskaupungeissa yhteisöjä, joiden toiminta on pitkäjänteistä ja vakaata. Tämä tarkoittaa myös sitä, että avustussummat voivat pysyä vakiintuneella tasolla useita vuosia. Tämä herättää kulttuurialalla ajoittain keskustelua avustuksien kohdentumisesta vain tietyille tahoille. Ympärivuotisten avustusten piiriin ei tule uusia toimijoita yhtä usein kuin kohdeavustusten piiriin. Kuutoskaupunkien välillä käydyissä keskusteluissa on tullut esiin tarve arvioida myös pitkäkestoisia avustuksia liian pitkäaikaisen polkuriippuvuuden välttämiseksi. Jos avustuksiin varatut määrärahat eivät kasva, määrärahat on jaettava uudella tavalla. Tämä voi tarkoittaa avustuskriteerien uudelleen määrittelyä tai uusien avustusmuotojen luomista. Paikalliset olosuhteet voivat kuitenkin myös synnyttää uusia rahoituksia kuten Oulu2026 -kulttuuripääkaupunkivuosi on tehnyt. Vuosi on nostanut avustusmäärärahoja tuntuvasti.
Kaupunkien välillä on selviä eroja siinä, kuinka näkyvästi ja täsmällisesti muun rahoituksen merkitys tuodaan esiin ympärivuotisten avustusten arviointiperusteissa. Muu rahoitus kytkeytyy osaksi arviointia välillisesti esimerkiksi painottamalla valtionosuuksia tai muuta julkista tukea saavien toimijoiden asemaa. Vantaalla valtionosuutta saavat esittävän taiteen toimijat on erotettu omaksi hakukategoriakseen taide- ja kulttuuritahojen toiminta-avustuksen rinnalle. Turku käsittelee muun rahoituksen merkitystä eksplisiittisimmin, sillä se määrittelee, että avustus voi kattaa enintään 80 % toiminnan menoista. Tampereella myös vapaaehtoistyö voidaan liittää laskennallisena panoksena omarahoitusosuuteen.
Tarkasteluissa kaupungeissa kulttuuriavustuksissa päätetään pääosin lautakunnissa. Oulu poikkeaa tästä mallista siten, että päätökset ympärivuotisista avustuksista tekee viranhaltija eli sivistys- ja kulttuurijohtaja, ja lautakunnalla on otto-oikeus päätöksiin..
Kulttuuriavustusten osuus kuntien kulttuuribudjetista on merkittävä − VOS-toimijat painottuvat
Taide- ja kulttuuritoimintaan suunnattuja avustuksia on mahdollista verrata kunkin kaupungin kulttuuritoimen kokonaisbudjettiin. Kuten edellä on jo todettu, vertailuissa tulee aina muistaa, että avustettavan toiminnan järjestämisessä on rakenteellisia eroja eri kaupunkien välillä. Erot havainnollistuvat parhaiten siinä, mikä on kunnan oman kulttuurituotannon määrä suhteessa avustettavan toiminnan määrään sekä minkä verran kunnissa on tiloja, jotka on osoitettu kulttuuritoimintaan ja joita kunta tukee.
Vuonna 2025 Helsingissä kulttuuritoimen budjetti oli yhteensä noin 139 miljoonaa euroa, josta kulttuuriavustusten osuus on noin 30 prosenttia. Espoossa kokonaisbudjetti oli noin 70 miljoonaa euroa, josta avustusten osuus oli 18 prosenttia. Vantaan kokonaisbudjetti asettui 28 miljoonaan euroon; avustusten osuus siitä oli 5 prosenttia. Tampereella vastaavat luvut ovat 75 miljoonaa euroa ja 9 prosenttia (avustusten osuus). Turussa kulttuuritoimintaan panostettiin yhteensä 48 miljoonaa euroa, ja avustusten osuus oli tästä summasta 25 prosenttia. Oulussa budjetti oli 41 miljoonaa euroa ja avustusten osuus budjetista oli 30 prosenttia.
Erityisesti Helsingissä ja Oulussa kulttuurin rahoituksesta merkittävä osa, liki kolmannes suunnataan avustuksiin. Espoossa avustukset muodostavat hieman alle viidenneksen eli 18 prosenttia kulttuurin kokonaisbudjetista. Vantaalla avustusten osuus kokonaisuudesta on suhteessa muihin kaupunkeihin pieni, 5 prosenttia.
Kulttuuriavustusten kokonaismäärärahoja tarkasteltaessa tukisumma asukasta kohden vaihtelee kaupunkien välillä suuresti. Helsingissä summa on korkein: 60 euroa per asukas. Turussa, Tampereella ja Oulussa asukaskohtainen summa on 46–57 euron välillä. Espoossa vastaava summa on 39 euroa ja Vantaalla noin kuusi euroa asukasta kohden. Kuutoskaupunkien keskiarvon 48 euroa yläpuolelle sijoittuvat näin ollen Helsinki, Turku ja Tampere ja sen alapuolelle Vantaa, Espoo ja niukasti Oulu. Vantaalla avustusten suhteellisen pieni osuus kulttuuribudjetista ja matala asukaskohtainen avustustaso eivät yksinään kuvaa kaupungin kulttuuripalvelujen kokonaisuutta tai panostusta kulttuuriin. Kaupungin kulttuuripalveluja tuotetaan merkittävässä määrin kaupungin omana toimintana, omissa kulttuuritiloissa ja alueellisina palveluina eri puolilla kaupunkia. Helsinki pääkaupunkina on taide- ja kulttuuritoiminnan valtakunnallinen keskus, jonka kulttuurikohteissa aktiivisimmin vieraillaan yli kuntarajojen. Pääkaupunkiseudun kaupunkien kulttuuripalvelut täydentävät toisiaan.
Kuutoskaupunkien ympärivuotiseen toimintaan tarkoitetuista kulttuuriavustuksista yli 70 prosenttia kohdentui VOS-toimijoille (keskiarvo). VOS-toimijoita avustetaan suhteellisesti eniten Espoossa 83 prosentin osuudella ja seuraavana Tampereella 79 prosentin osuudella. Ympärivuotista avustusta saavia VOS-toimijoita on kuutoskaupungeissa yhteensä 59 kappaletta. Helsingissä näitä toimijoita on 30, kun muissa kaupungeissa on alle 10 toimijaa per kaupunki. Luvuissa ovat mukana ainoastaan VOS-toimijat, joita kaupunki avustaa.
Valtionosuutta saavat ja valtion rahoituksen ulkopuolella olevat taide- ja kulttuuritoimijat
Valtionosuutta saava toimija (VOS-toimija)
VOS-toimijat ovat kulttuurilaitoksia tai vakiintuneita yhteisöjä, jotka saavat opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää valtionosuutta. Ne tarjoavat laajasti palveluja ja muodostavat taide- ja kulttuuritarjonnan rakenteellisen perustan.
Valtionosuuden ulkopuolella oleva toimija
Valtionosuuden ulkopuolella oleva toimija ei saa opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää valtionosuutta. Toimijat ovat esimerkiksi yhdistyksiä ja muita kollektiiveja, jotka tuottavat kulttuuritoimintaa joko ammattimaisesti tai osin harrastuspohjalta. Nämä toimijat voivat kuitenkin saada muuta valtion vakiintunutta rahoitusta.
Niiden taide- ja kulttuuriyhteisöjen, jotka eivät ole valtionosuuden piirissä, ympärivuotisten avustusten osuus kuutoskaupungeissa on keskimäärin 46 %. Helsingissä ja Oulussa jakaumat VOS- toimijoiden ja VOS-rahoituksen ulkopuolisten toimijoiden välillä ovat tasaisimmat. Kaupunkien keskiarvo ei kuitenkaan täysin kuvaa kuutoskaupunkien välisiä eroja, sillä avustusjakaumaan vaikuttavat kaupunkien erilaiset kulttuuripalveluiden rakenteet, kuten kaupunkikonsernin omien taide- ja kulttuurilaitosten määrä sekä alueella toimivien VOS-toimijoiden määrä, toiminnan laajuus ja ammatillisuuden taso.
Avustettavia VOS-rahoituksen ulkopuolisia toimijoita on kuutoskaupungeissa liki kymmenkertainen määrä, 543 toimijaa, verrattuna avustettaviin VOS-toimijoihin. VOS-rahoituksen ulkopuolisten toimijoiden ammattimaisuuden aste ei ole yhtä vakiintunut kuin valtionosuutta saavilla toimijoilla. Toisaalta VOS-rahoituksen ulkopuolella on tunnustettuja ammattilaisyhteisöjä, jotka eivät ole valtionosuuden piirissä määrärahojen rajallisuuden vuoksi tai koska ne eivät toimi museoina, esittävän taiteen laitoksina tai orkestereina kuten valtionosuuden myöntäminen edellyttää (esimerkkinä ammatilliset festivaalit). Toisaalta rajatuilla resursseilla ammattimaisuuden aste voi joissain tapauksissa jäädä pieneksi ja sitä on myös vaikeampi nostaa. Joukkoon kuuluu myös pieniä yhteisöjä sekä harrastus- ja vapaaehtoistoimintaa.
Valtionosuutta saavien toimijoiden on täytettävä laissa säädetyt edellytykset (museolaki, laki esittävien taiteiden edistämisestä) muun muassa ammatillisesta henkilöstöstä ja säännöllisestä ympärivuotisesta toiminnasta. Museoiden ja esittävän taiteen alalle koulutettu henkilökunta sekä säännöllisen ympärivuotisen toiminnan vaatimat toimitilat ja niiden ylläpito kasvattavat kuntarahoituksen tarvetta ja osuutta juuri VOS-toimijoilla. Lisäksi esimerkiksi museot huolehtivat kulttuuriperintöön liittyvistä asiantuntija-, tallennus- ja säilyttämistehtävistä (kokoelmat), mikä laajentaa niiden tehtävän ylisukupolviseksi.
Valtionrahoituksen muutokset ja kuntien taloustilanteen tiukkeneminen ovat tehneet toimintaympäristöstä vaikeasti ennakoitavan: toimijoiden oman varainhankinnan merkitys sekä uudenlaisen yhteistyön tarve kasvaa edelleen. Avustusten myöntämisen lisäksi kaupungit seuraavat toimijakenttää ja tukevat toimijoita ajankohtaisissa haasteissa, ylläpitävät verkostoja ja fasilitoivat toimijoiden välistä yhteistyötä sekä kehittävät toimintaa strategisesti yhdessä eli tekevät niin sanottua kumppanuustyötä.
Päätöksenteon tueksi tarvitaan jatkossa yhä systemaattisempaa tietoa avustettavasta kulttuuritoiminnasta ja sen vaikuttavuudesta. Kuutoskaupunkien vuonna 2023 käynnistynyt tiedonkeruu on tärkeä ja kehittyvä osa tätä tarvetta ja kokonaisuutta. Kulttuurin julkisen rahoituksen kiristyvät näkymät sekä väestökehityksen vaikutukset palveluihin ovat myös kaupunkien avustustoiminnalle isoja haasteita. Kaupunkien väestökehitys ja taloudelliset lähtökohdat eroavat kuitenkin toisistaan, mikä voi heijastua myös kulttuuripalvelujen ja niitä tukevien avustusten järjestämiseen tulevina vuosina.
Kuutoskaupunkien yhteistyö tukee avustustoiminnan kehittämistä
Kuutoskaupunkien välinen yhteistyö tarjoaa mahdollisuuksia avustustoiminnan kehittämiseen, tiedonkeruun ja vertailujen yhtenäistämiseen sekä hyvien käytäntöjen jakamiseen ja yhteisten kehittämiskohteiden tunnistamiseen.
Kun analyysia tehtiin, kuutoskaupungeissa havaittiin, että kulttuuriavustustoiminnan vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta olisi hyvä tarkastella jatkossa syvemmin. Tarvitaan systemaattista tarkastelua siitä, miten avustettu kulttuuritoiminta onnistuu tavoitteissaan sekä millaisia pitkän aikavälin yhteiskunnallisia vaikutuksia sillä on
Kuutoskaupungeissa kerätään järjestelmällisesti tietoa avustuksilla toteutetusta toiminnasta ja tuloksista avustuksensaajilta vaadittujen selvitysten kautta ja joissain kaupungeissa osavuosiseurannoilla. Varsinaisesta avustustoiminnan vaikuttavuuden toteutumisesta on saatavilla varsin vähän tietoa, ja tieto ei usein ole vertailukelpoista. Kaupunkien tiedonkeruuta ohjaavat kunkin kaupungin avustustoiminnalle asettamat tavoitteet, arviointikriteerit ja raportointikäytännöt, minkä vuoksi kerättävä tieto sekä sen sisältö ja tarkkuus vaihtelevat kaupunkien välillä. Vaikka kulttuuritoimijoiden tavoitteet ovat usein laadullisia ja pitkällä aikavälillä toteutuvia, vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden arviointia hankaloittaa organisaatioiden tavoitteiden moninaisuus. Koska kulttuuri- ja järjestötoiminnalle soveltuvaa yhtenäistä tulosmittausjärjestelmää on haastava rakentaa ja pitkän aikavälin vaikutuksia vaikea mitata, arviointi kohdistuu käytännössä usein välittömiin tuotoksiin ja toiminnan tuloksiin varsinaisten yhteiskunnallisten vaikutusten sijaan. Avustaminen nähdään kaupungeissa kustannustehokkaana ja palveluja monipuolistavana ja rikastuttavana tapana järjestää ja rahoittaa kulttuuritoimintaa. Kustannustehokkuudesta ja tuloksellisuudesta on vaikuttavuuden tapaan kuitenkin vähän vertailutietoa.
Kuutoskaupunkien keräämä aineisto mahdollistaa laajemmin myös kaupunkien erilaisten avustuskäytäntöjen ja kulttuuripalvelurakenteiden vertailun. Kuten aiemmin artikkelissa mainittiin, kunta voi tuottaa itse kulttuuripalvelut tai hyödyntää erilaisia kumppanuusmalleja. Kuntalain näkökulmasta avustusten vastikkeettomuus ei ole yksiselitteistä, vaikka yksi avustustoiminnan tavoitteista usein on monipuolistaa kunnan kulttuuritarjontaa. Kuutoskaupunkien kesken on tunnistettu tarve tarkastella tarkemmin avustustoimintaan liittyvää vastikkeellisuutta sekä kaupungin ja avustuksensaajien välisten kumppanuuksien rakenteita ja toimintalogiikkaa. Lisäksi tarpeelliseksi on tunnistettu tarkastella avustusten myöntö- ja arviointiperusteita erityisesti laadun ja ammattimaisuuden kaltaisten, osin subjektiivisesti määrittyvien ja kontekstisidonnaisten kriteerien näkökulmasta.
Kaupunkien välisiä käytäntöjä vertailtaessa on olennaista arvioida, missä määrin avustustoiminta on muotoutunut aiempien rahoitusratkaisujen ja toimintamallien ohjaamana ja missä määrin sitä ohjaa pitkäjänteinen, tavoitteellinen kehittäminen. Lisäksi on tarpeen tarkastella vakiintuneen rahoituksen kaksijakoista merkitystä: toisaalta ennakoitavuus ja jatkuvuus voivat vahvistaa toiminnan edellytyksiä ja pitkän aikavälin vaikuttavuutta, mutta toisaalta vakiintuneet rahoitusrakenteet voivat myös ylläpitää olemassa olevia rakenteita ja rajoittaa avustustoiminnan uudistumista suhteessa muuttuviin tavoitteisiin ja toimintaympäristöön.
Kuutoskaupunkien yhteistyö avustustoiminnan kehittämisessä on ollut hedelmällistä ja tuonut yhteiseen keskusteluun lisäteemoja, kuten mahdolliset yhteiset avustustenhallintajärjestelmät ja de minimis –ohjeistuksen soveltamisen. Tavoitteellisen yhteistyön jatkamiseksi on analyysissä esiin nostettuja teemoja syytä syventää ja tarkentaa. Kulttuurin avustustoiminnan vaikuttavuuden arvioinnin kehittäminen yhdessä kuutoskaupunkien kanssa on tulevaisuuden tärkeä, kiinnostava haaste.
Analyysin ovat kirjoittaneet kulttuuri- ja kirjastopalvelujen työryhmän jäsenet Mari Aholainen, Katja Koskela, Anne Lehtelä sekä sihteerit Nora Tanner ja Topias Tanska. Oikoluvusta kiitos Espoon kaupungin viestintäasiantuntija Kirsi Kähköselle.
Lähteet
Hallintolaki 434/2003. Saatavilla: Finlex: Hallintolaki
Kuutoskaupunkien kulttuuriavustusten periaatteet. Espoon, Helsingin, Oulun, Tampereen, Turun ja Vantaan kaupunkien verkkosivut.
Laki kuntien kulttuuritoiminnasta 166/2019. Saatavilla: Finlex: Laki kuntien kulttuuritoiminnasta
Valtionavustuslaki 688/2001. Saatavilla: Finlex: Valtionavustuslaki
Valtioneuvosto (2024). Kulttuuripoliittinen selonteko. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:55. Saatavilla: URN-julkaisu
Valtiovarainministeriö. Valtionavustukset. Saatavilla: Valtiovarainministeriön verkkosivut